Kirpsakka viinimarjapiirakka

Kävin viikonloppuna keräämässä äidin marjapuskat tyhjäksi, joten punaista viinimarjaa oli paljon. Osan laitoin suoraan pakkaseen talven varalle, mutta halusin myös leipoa tuoreista marjoista. Olen ennenkin leiponut samalla ohjeella (Mammam marjapiirakka) useilla eri mauilla, täälläkin löytyy ohje mehevämpään mustikkapiirakkaan. En kuitenkaan katsonut tuota reseptiä vaan kokeilin taas uutta, sokeritonta versiota. Lähdin hakemaan kuohkeutta pohjaan perunajauhosta. Pohja rakentui siis osittain eri aineksista, mutta täytteessä sama elementti on kermaviili.

Piirakan ainekset. Kuvasta puuttuu kaneli, koska keksin lisätä sitä vasta aloitettuani. 

Pohja:

1 dl perunsjauhoja

2 dl vhnäjäuhoja

1 tl leivinjauhe

1 muna

 1 dl jogurttia

1/4 dl öljy

1 rkl hunaja

Sekoitin ensin kuivat aineet keskenään, jonka jälkeen kaadoin seoksen keskelle jogurtin, munan, öljyn ja hunajan. Sekoitin nesteet ensin keskenään ja sitten sotkin ne kuivien ainesten kanssa. Taikina on varsin tahmeaa. Vuorasin pyöreän vuoan leivinpaperilla ja kaadoin pohjan siihen.

Täyte:

1 prk kermaviiliä

1 muna

2 tl hunajaa

3 dl marjoja

kanelia maun mukaan

Kaadoin pohjan päälle ensin marjat. Tässä vaiheessa ajattelin lisätä kanelia kirpeiden marjojen päälle pehmentämään niiden makua. Jos ei piittaa kanelista, tähän voisi lisätä esimerkiksi vaniljasokeria ja makeutusjauhetta. Banaani on myös hyvä makeuttaja, sitäkin voisi mahdollisesti survoa täytteeseen tuomaan makeutta.

Seuraavaksi sekoitin kulhossa kermaviilin, munan ja hunajan. Lopuksi kaadoin seoksen marjojen päälle. Piirakka oli 200 asteisessa uunissa 40 minuuttia, jonka jälkeen jälkilämmöissä vielä 10 minuuttia.

Piirakka ennen paistamista.

Valmis piirakka

Arvio: 

Piirakan pohjasta tuli odotetusti kivan pehmeä ja kuohkea. Täyte oli todella viinimarjainen ja hieman kirpeä, eli makeutta olisi voinut lisätä hieman, muttei paljoa. Pehmensin kirpeyttä syömällä palan ricotta-juuston kera, toinen vaihtoehto olisi ollut vaniljajäätelö. Mutta kyllä tämä sellaisenaankin oli hyvää, kunhan vain pitää viinimarjoista yleensäkin. Se on ollut leivonnassa kiva huomata, että hunaja korvaa sokerin monissa tapauksissa, tässä sekä pohjassa että täytteessä!

Raikas raparperikukko

Sain pussillisen raparperia äidiltäni, joten pitihän siitä leipoa jotain. Töissä oli ollut jälkiruoaksi mustikkakukkoa, joka oli miellyttävä uusi makuelämys. Päätin siis kokeilla leipoa raparperikukkoa.

Pohja:

250g rahkaa

1 muna

1 dl maustamatonta jogurttia

1dl vehnäjuhoja

2 dl ruisjauhoja

1.5 tl leivinjauhe

3rkl sokeria

makeutusjauhetta

Sekoitin ensin keskenään rahkan, jogurtin ja munan. Seuraavaksi sekoitin leivinjauheen vehnäjauhoihin ja lisäsin nämä seokseen. Lisäsin vähän kerrallaan ruisjauhoja, sillä taikinan koostumus piti arvioida jokaisen sekoituskerran jälkeen. 2dl oli riittävä määrä, jonka lisäämisen jälkin makeutin taikinaa sokerilla ja makeutusjauheella. Laitoin vuokaan leivinpaperin ja kaadoin puolet taikinasta tähän tasaisesti. 

Täyte:

5 keskikokoista raparperin vartta

1 dl fariinisokeria

kanelia maun mukaan

2 rkl maissitärkkelystä veteen sekoitettuna 

Koska kukon taikina oli uusi tuttavuus, halusin tehdä hyväksi havaitun täytteen. Tätä varten kuorin ensin 5 keskikokoista raparperia (kuvassa näyttävät pienemmiltä kuin mitä olivat) ja pilkoin ne paloiksi kattilaan. Sitten lisäsin kattilaan fariinisokerin ja kanelia n. 2 rkl, ja annoin näiden kiehua hiljalleen, kunnes raparperit alkoivat pehmetä. Lopuksi sekoitin veteen maissitärkkelyksen ja kaadoin kattilaan. Annoin seoksen kiehahtaa ja otin kattilan pois liedeltä.

Kaadoin täytteen taikinan päälle ja levitin lopuksi lopun taikinan täytteen päälle. Laitoin vuoan 200-asteiseen uuniin n. 40 minuutiksi.

Arvio: 

Kun taikina oli kypsä, annoin piirakan jäähtyä seuraavaan päivään ennen maistamista. Kuten kuvasta näkyy, taikinasta tuli paksumpaa kuin kukoissa yleensä, mutta tämä johtuu leivinjauheen määrästä ja rasvattomasta taikinasta. Maku oli ruisjauhon ja vähäisten makeutusaineiden vuoksi kuitenkin lähes sama. Täyte olisi voinut olla maeampi, raparperi kun on muutenkin niin raikas. Kuitenkin tämä oli erittäin hyvä vaniljakastikkeen (ValionVanhanajan vanilja) kanssa, sillä se toi pehmeyttä ja hieman makeutta makuelämykseen. Kukko saikin kehuja juuri siitä, ettei se ole liian makea vaan kukkomainen.

Ylijäänyt raparperitäyte meni hyvin vielä kukon päällä.