Persikkainen rahkapiirakka

Ystäväni tulivat viikonlopun viettoon ja halusin leipoa jotain tarjottavaa. Jääkapista löytyi rahkaa, joten pääraaka-aineen valinta oli helppoa.

Pohja:

1,5 dl keksimurua 

1 dl ruishiutaleita

2 dl vehnäjauhoja 

1 tl leivinjauhetta

3 rkl sokeria

ripaus suolaa

1/2 rahka

1 muna

1.5 dl vettä

Aloitin murentamalla siskon Aasiasta tuliaiseksi tuomia kookoskeksejä. Seuraavaksi sekoitin kuivat aineet keskenään, sitten lisäsin munan ja veden. Vettä tuli noin 1.5 dl, kun ruishiutaleet vaativat vähän enemmän nestettä. Vuorasin uunivuoan leivinpaperilla ja levitin pohjan vuokaan.

Täyte:

350g rahkaa

100g creme fraiche

3 munaa

3/4 dl sokeria

3 persikanpuolikasta

sitruunan kuorta ja mehua

Aloitin raastamalla pienen palan sitruuunan kuorta ja puristin palanmehut raasteen päälle. Sitten sekoitin täytteen loput aineet keskenään tasaiseksi seokseksi. Aluksi meinasin jättää täytteen tällaiseksi ja ajattelin vain koristella piirakan persikalla. Päätin kuitenkin pilkkoa säilykepersikkaa myös täytteeseen tuomaan makeutta. Kun kaikki aineet olivat sekaisin, kaadoin täytteen pohjan päälle ja laitoin vuoan 200 asteiseen uuniin n. 40 minuutiksi.

Arvio:

Ystäväni pitivät piirakasta, se oli raikas eikä liian makea. Persikka toi sopivasti makeutta muttei liikaa, ja rahkatäytettä oli kivan runsas kerros. Pohja oli hyvä, keksimuru toi kivaa rakennetta ja makua! Tätä teen kyllä uudemman kerran, tykkäsin kovasti!

Kirpsakka viinimarjapiirakka

Kävin viikonloppuna keräämässä äidin marjapuskat tyhjäksi, joten punaista viinimarjaa oli paljon. Osan laitoin suoraan pakkaseen talven varalle, mutta halusin myös leipoa tuoreista marjoista. Olen ennenkin leiponut samalla ohjeella (Mammam marjapiirakka) useilla eri mauilla, täälläkin löytyy ohje mehevämpään mustikkapiirakkaan. En kuitenkaan katsonut tuota reseptiä vaan kokeilin taas uutta, sokeritonta versiota. Lähdin hakemaan kuohkeutta pohjaan perunajauhosta. Pohja rakentui siis osittain eri aineksista, mutta täytteessä sama elementti on kermaviili.

Piirakan ainekset. Kuvasta puuttuu kaneli, koska keksin lisätä sitä vasta aloitettuani. 

Pohja:

1 dl perunsjauhoja

2 dl vhnäjäuhoja

1 tl leivinjauhe

1 muna

 1 dl jogurttia

1/4 dl öljy

1 rkl hunaja

Sekoitin ensin kuivat aineet keskenään, jonka jälkeen kaadoin seoksen keskelle jogurtin, munan, öljyn ja hunajan. Sekoitin nesteet ensin keskenään ja sitten sotkin ne kuivien ainesten kanssa. Taikina on varsin tahmeaa. Vuorasin pyöreän vuoan leivinpaperilla ja kaadoin pohjan siihen.

Täyte:

1 prk kermaviiliä

1 muna

2 tl hunajaa

3 dl marjoja

kanelia maun mukaan

Kaadoin pohjan päälle ensin marjat. Tässä vaiheessa ajattelin lisätä kanelia kirpeiden marjojen päälle pehmentämään niiden makua. Jos ei piittaa kanelista, tähän voisi lisätä esimerkiksi vaniljasokeria ja makeutusjauhetta. Banaani on myös hyvä makeuttaja, sitäkin voisi mahdollisesti survoa täytteeseen tuomaan makeutta.

Seuraavaksi sekoitin kulhossa kermaviilin, munan ja hunajan. Lopuksi kaadoin seoksen marjojen päälle. Piirakka oli 200 asteisessa uunissa 40 minuuttia, jonka jälkeen jälkilämmöissä vielä 10 minuuttia.

Piirakka ennen paistamista.

Valmis piirakka

Arvio: 

Piirakan pohjasta tuli odotetusti kivan pehmeä ja kuohkea. Täyte oli todella viinimarjainen ja hieman kirpeä, eli makeutta olisi voinut lisätä hieman, muttei paljoa. Pehmensin kirpeyttä syömällä palan ricotta-juuston kera, toinen vaihtoehto olisi ollut vaniljajäätelö. Mutta kyllä tämä sellaisenaankin oli hyvää, kunhan vain pitää viinimarjoista yleensäkin. Se on ollut leivonnassa kiva huomata, että hunaja korvaa sokerin monissa tapauksissa, tässä sekä pohjassa että täytteessä!

Raikas raparperikukko

Sain pussillisen raparperia äidiltäni, joten pitihän siitä leipoa jotain. Töissä oli ollut jälkiruoaksi mustikkakukkoa, joka oli miellyttävä uusi makuelämys. Päätin siis kokeilla leipoa raparperikukkoa.

Pohja:

250g rahkaa

1 muna

1 dl maustamatonta jogurttia

1dl vehnäjuhoja

2 dl ruisjauhoja

1.5 tl leivinjauhe

3rkl sokeria

makeutusjauhetta

Sekoitin ensin keskenään rahkan, jogurtin ja munan. Seuraavaksi sekoitin leivinjauheen vehnäjauhoihin ja lisäsin nämä seokseen. Lisäsin vähän kerrallaan ruisjauhoja, sillä taikinan koostumus piti arvioida jokaisen sekoituskerran jälkeen. 2dl oli riittävä määrä, jonka lisäämisen jälkin makeutin taikinaa sokerilla ja makeutusjauheella. Laitoin vuokaan leivinpaperin ja kaadoin puolet taikinasta tähän tasaisesti. 

Täyte:

5 keskikokoista raparperin vartta

1 dl fariinisokeria

kanelia maun mukaan

2 rkl maissitärkkelystä veteen sekoitettuna 

Koska kukon taikina oli uusi tuttavuus, halusin tehdä hyväksi havaitun täytteen. Tätä varten kuorin ensin 5 keskikokoista raparperia (kuvassa näyttävät pienemmiltä kuin mitä olivat) ja pilkoin ne paloiksi kattilaan. Sitten lisäsin kattilaan fariinisokerin ja kanelia n. 2 rkl, ja annoin näiden kiehua hiljalleen, kunnes raparperit alkoivat pehmetä. Lopuksi sekoitin veteen maissitärkkelyksen ja kaadoin kattilaan. Annoin seoksen kiehahtaa ja otin kattilan pois liedeltä.

Kaadoin täytteen taikinan päälle ja levitin lopuksi lopun taikinan täytteen päälle. Laitoin vuoan 200-asteiseen uuniin n. 40 minuutiksi.

Arvio: 

Kun taikina oli kypsä, annoin piirakan jäähtyä seuraavaan päivään ennen maistamista. Kuten kuvasta näkyy, taikinasta tuli paksumpaa kuin kukoissa yleensä, mutta tämä johtuu leivinjauheen määrästä ja rasvattomasta taikinasta. Maku oli ruisjauhon ja vähäisten makeutusaineiden vuoksi kuitenkin lähes sama. Täyte olisi voinut olla maeampi, raparperi kun on muutenkin niin raikas. Kuitenkin tämä oli erittäin hyvä vaniljakastikkeen (ValionVanhanajan vanilja) kanssa, sillä se toi pehmeyttä ja hieman makeutta makuelämykseen. Kukko saikin kehuja juuri siitä, ettei se ole liian makea vaan kukkomainen.

Ylijäänyt raparperitäyte meni hyvin vielä kukon päällä.

Talvinen piimäkakku

Täällä on ollut vähän hiljaista kiireisen syksyn vuoksi. Olen toisinaan kokeillut leipoa omasta päästä jotain, mutta joko resepti ei ole onnistunut tai se onnistui vahingossa, jolloin en ottanut tuotoksesta kuvaa.

Tässä kuitenkin erityisesti joulunajan, mutta miksei koko talvenkin kestosuosikkini: piimäkakku! Ja mikä parasta, tässä ei ole lainkaan rasvaa tai valkoista sokeria.

Kokeilin tätä kahdella eri reseptillä. Ensimmäisessä korvasin rasvan kermaviilillä ja munalla, ja kakusta tuli todella kostea.  Hyvää oli, mutta lahjaksi en olisi sellaista halunnut kenellekään antaa, joten päädyin muokkaamaan reseptiä. Seuraavassa versiossa jätin sekä rasvan että sen korvikkeet pois, ja kakku oli mehevä ja kuivakakkumainen.

Kostea piimäkakku:

4 dl rasvatonta piimää

2x 2dl kermaviiliä

2 munaa

2 dl tummaa siirappia

2 rkl hunajaa

n. 6 dl jauhoja

2,5 tl ruokasoodaa

2,5 tl kanelia

1 tl neilikkaa

pakastemarjoja

Kostean piimäkakun ainekset.

Piimäkakku on todella helppo leipoa, sillä aineet sekoitetaan vain keskenään ja kakku laitetaan uuniin. Sotkin ensin keskenään nestemäiset ainekset, sitten sekoitin joukkoon kuivat ja lopuksi marjat. Piimäkakkuun tulee perinteisesti rusinoita, mutta niitä ei löytynyt kaapista, joten päädyin korvaamaan ne pakastetuilla viinimarjoilla. Muistelin, että kotona opitun reseptin taikina oli melko löysää, joten lisäsin tähän vain 6 dl jauhoja. Rasvasin kakkuvuoan ja korppujauhotin pinnan ennen kuin kaadoin taikinan vuokaan. Paistoin kakkua uunin alatasolla 175 asteessa reilun tunnin.

Arvio:

Valmiissa kakussa maistui mausteet ja marjat hyvin eikä se ollut liian makea. Erityisesti siskoni piti tästä koostumuksesta. Marjat sopivat hyvin kakkuun, pehmeät mausteet saivat vähän ryhtiä kirpeähköistä viinimarjoista. Itselle voisin leipoa tätä kosteaa versiota useamminkin, mutta halusin vielä leipoa kuivakakkumaisempaa piimäkakkua. Siispä seuraava resepti.

Rasvaton piimäkakku:

4 dl piimää

2,5 rkl hunajaa

2 dl tummaa siirappia

n. 6 dl jauhoja

2,5 tl ruokasoodaa

2,5 tl kanelia

1 tl neilikkaa

3 dl rusinoita

Tässäkin sotkin kaikki ainekset yhteen, rasvasin kakkuvuoan ja laitoin uunin alatasolle 175 asteeneen n. 1h ajaksi. Varmistin kypsyyden tikulla ennen kuin otin kakun uunista.

Arvio:

Nyt rakenne oli kohdallaan! Tein tämän version viemisiksi jouluna, joten olin erittäin tyytyväinen koostumukseen. Kuivakakku näytti kauniilta ja se oli mehevä. Kakku myös kesti mehevänä 4 päivää, kunnes se oli syöty. Syötävää oli paljon, ja siksi iso kakku kesti noinkin kauan. Maku oli erittäin hyvä! Masteet ja rusinat sopivat hyvin keskenään ja rusinat toivat kakkuun pehmeyttä. Tätä teen varasti jatkossakin viemisiksi ja miksei vain omaksikin iloksi!