Valkosuklaa-mustikkaseepra

Sovittiin nuoremman siskon kanssa, että vietetään viikonloppuna leivontailtaa. Meiltä syntyikin pitsaa ja kahta sorttia makeaa! Minun makeaksi leivottavaksi valikoitui seeprapiirakka. En ollut tehnyt vastaavaa aiemmin, ja tämä näytti Kinuskikissan ohjeessa todella hienolta! Katsoin reseptistä, miten "tavallinen" seeprapiirakka tehdään, ja lähdin siitä soveltamaan kevennettyä versiota.

En siinä hätäkässä muistanut ottaa välivaiheista kuvia, mutta lopputulos näyttää mielestäni niin kivalta, että annan itselleni tämän kerran anteeksi :)

Pohja:

200g rahkaa

1 dl maustamatonta jogurttia

1 muna

3/4 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

2,5 dl vehnäjauhoja

Muropohjan sijasta tein pehmeän pohjan piirakkaan. Sekoitin kulhossa rahkan, jogurtin ja munan. Sitten lisäsin sokerin ja kuivat aineet. Vuorasin irtopohjavuoan leivinpaperilla ja kaadoin taikinan vuokaan. Toinen makea oli sillä aikaa uunissa, joten jätin pohjan odottamaan, ja aloin tekemään täytteitä.

Valkosuklaarahkatäyte:

150g valkosuklaata

1/2 dl maitoa

300g rahkaa

3/4 dl sokeria

1/2 dl perunajauhoa

Sulatin kattilassa valkosuklaan maidon kanssa. Kaadoin suklaasulan rahkan sekaan kulhossa. Lisäsin tähän ensin perunajauhon, ja sen jälkeen sokerin sen mukaan, miten paljon makeutta täyte vielä kaipasi. Valkosuklaan vuoksi ei kovin paljoa. 

Mustikkatäyte:

400g mustikoita

3 rkl sokeria

1/2 dl perunajauhoa

Keitin kattilassa pienellä lämmöllä mustikat sokerin kanssa, jotta mustikat maustuisivat. Annoin mustikoiden hautua hetken kattilassa, minkä jälkeen kaadoin ne blenderiin perunajauhojen kanssa ja soseutin täytteen.

Seuraavaksi aloin täyttämään piirakkaa. Täytteitä kaadetaan vuorotellen, jolloin ne jäävät kerroksittain. Kaadoin ensin rahkatäytettä, sitten mustikkaa, sitten taas rahkaa. Aluksi tämä oli vaikeaa eivätkä täytteet levinneet pohjan päälle tasaisesti. Levitin alimmaista täytekerrosta kuitenkin lusikalla laajemmalle, mikä jälkeen muutkin täytteet alkoivat asettumaan tasaisemmin edellisen alueen sisälle.  Kaadoin kerroksia niin kauan, kun mustikkatäytettä riitti. Eli kerroksia tuli 4 ja 4. 

Seuraavaksi otin veitsen ja asetin sen piirakan keskelle. Sieltä aloin vetämään viivoja kohti reunaa. Ihan seepralta tämä ei näyttänyt, enemmänkin hämähäkin seitiltä. 

Laitoin piirakan 200 asteiseen uuniin n. 30 minuutiksi. 

Perunajauhon ansiosta piirakka oli jähmettynyt uunissa hyvin ja nopeasti! Laitoin piirakan hetkeksi parvekkeelle jäähtymään, jotta voisimme pian maistaa tätä herkkua.

Arvio:

Piirakka oli jo hetken viilennyttyään hyvää, mutta seuraavana päivänä se oli paljon parempaa! Yö (tai kaksi) jääkaapissa vain paransi tämän piirakan makua. Pehmeä pohja sopi täytteeseen todella hyvin, enkä oikein osaa kuvitella rapeaa muropohjaa tähän täytteeseen. Valkosuklaasta huolimatta piirakka ei ollut liian makea, eli tätä pystyi hyvin syömään reilummankin palan kerralla ;P Vähän makeampaa kaipaavalle suosittelen lisäämään täytteeseen esim. hunajaa ja makeutusjauhetta. 

Maku tosiaan oli parhaimmillaan vasta jääkaapissa vietetyn ajan jälkeen, mutta ihastuin tähän seepran ulkoasuun! Jos muita leipojia on uskominen, joka kerralla tulee erinäköinen seepra, joten kokeilen tätä varmasti piankin uudestaan!

Mehevämpi mustikkapiirakka

Tästä leipomisesta on vierähtänyt jo hetki, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Kävimme heinäkuussa siskoni luona viettämässä epävirallisia tupareita. Siskoni ja hänen avopuolisonsa olivat juuri tulleet mökiltä suuren mustikkasaaliin kanssa, joten mikäs sen luontevampaa kuin leipasta mustikkapiirakka!

Mustikkapiirakan ainekset

Olen oppinut jo lapsena äitini vakioreseptin, joka kulkee nimellä Mammam marjapiirakka. Siinä on siis muropohja ja kermaviilitäyte. Tällä konseptilla olen leiponut niin paljon, että sen tuunaaminen oli helppo valinta. En itse pidä rapeasta muropohjasta,vaan halusin pehmeämmän pohjan. Tämä onnistuu, kun käyttää rasvan sijasta rahkaa.

Pohja:

2 dl vehnäjauhoja

1 tl kardemummaa

3/4 dl sokeria 

250g laktoositonta maitorahkaa

50 g rasvaa

1 muna

Aloitin sulattamalla rasvan. Sekoitin sen joukkoon rahkan, munan ja sokerin. Rasvan vähäisyyden ja rahkan paksuuden vuoksi jauhoja ei tarvitse 2 dl enempää. Löysin kaapista myös kardemummaa, sitä voi halutessaan lisätä jauhojen joukkoon, itse ainakin olen ihan kardemumman fani! Pohjan kanssa kävi niin, että meillä ei ollutkaan nostattavaa soodaa tai leivinjauhetta, joten vähän jännitti tämän onnistuminen. 

"Rasvasin" uunivuoan rahkalla ja ripottelin kaurahiutaleita pohjalle, jotta piirakka ei tarttuisi ikävästi astiaan kiinni. 

Täyte:

Runsaasti mustikoita

2 dl kermaviiliä

1/2 dl sokeria

1 tl vaniliinisokeria

1 muna

Levitin pohjan vuokaan, jonka päälle kaadoin runsaasti mustikoita. Täytehän on parasta, niin sitä saa olla runsaasti ;P Sekoitin keskenään kermaviilin, munan ja sokerit, ja kaadoin mustikoiden päälle.

Laitoin piirakan 200 asteiseen uuniin n. 40 minuutiksi. Pohja oli lämpimänä vielä pehmeää, ja vähän pelkäsin, että se ei pysyisi kunnolla kasassa. Mustikoissa olikin nestettä odottamaani enemmän, ja se vaikutti myös pohjan kypsymiseen. Annoimme piirakan jäähtyä ennen maistamista, mikä oli hyvä veto. Piirakka ehti vetäytyä sopivasti, ja se osoittautui ihanan meheväksi!

Arvio:

Näköjään nostattava aine ei ole ollenkaan välttämätön, sillä pohja ei ollut tässä tiivis, kuten pelkäsin. Itse pidin todella paljon, ja muutkin muropohjan ystävät kehuivat mehevyyttä ja pohjan kivaa pehmeää rakennetta. Eli jos et pidä rasvan rapeuttamasta muropohjasta, tässä erinomainen vaihtoehto! Mustikoiden maku pääsi oikeuksiinsa tässä, sillä sokeria en käyttänyt paljoa. Eikä tarvinnutkaan!

Gluteeniton raparperipiirakka

Ulkona näyttää ja tuntuu kesältä, joten tuntui luontevalta tuoda kesän maut myös keittiöön! Lähikaupassa oli raparperia tarjouksessa, ja siitä sainkin idean juuri tähän leivokseen. Löysin kaappiin unohtuneet gluteenittomat jauhot ja päätin kokeilla kerrankin leipoa gluteenitonta hyvää. 

Piirakan ainekset

Täyte:

250g raparperia

1 limen mehu

1/2 dl ruokokidesokeria

1 dl kahvia

1 omena

1 rkl kanelia

Aloitin pilkkomalla raparperitangot paloiksi kattilaan. Puristin limen mehun ja lisäsin sekä kahvin että ruokokidesokerin sekaan. Annoin näiden kiehua hiljalleen n. 10 minuuttia. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin jatkanut näin, mutta päätinkin lisätä omenaa ja kanelia lisämakeudeksi, sillä aloin epäillä raparperin ja kahvin lopputulosta sellaisenaan. Sillä aikaa, kun kattila kiehui hiljalleen, tein taikinan valmiiksi.

Taikina:

2 dl gluteenittomia jauhoja

1 dl maizenaa

1 dl Cologran-makeutusjauhetta

2 tl leivinjauhetta

1/2 tl kardemummaa

1/2 tl suolaa

125g maitorahkaa

2 munaa

Taikinaa varten sekoitin kuivat aineet keskenään. Olen aiemmin käyttänyt makeutusjauhetta turhan varovaisesti, joten virheestä oppineena mittasin sitä suoraan desin verran. Otin maitorahkapurkista puolet ja rikoin sen sekaan kaksi munaa ja sekoitin haarukalla munien rakenteen rikki. lisäsin muna-rahkaseoksen kuivien aineiden sekaan ja sekoitin varovaisesti, sillä gluteenittomat jauhot pöllyävät tavallisia helpommin. Lopuksi lisäsin kattilan sisällön muiden ainesten joukkoon ja sekoitin tasaiseksi. Uunivalmiista taikinasta tuli hyvin samankaltaista kuin sokerikakkutaikinasta, eli se oli yllättävän kuohkeaa. Kuuma raparperiseos varmaankin reagoi leivinjauheen kanssa, mikä kohotti taikinaa jo tässä vaiheessa ja siksi se oli kuohkeaa. Kaadoin taikinan neliskanttiseen uunivuokaan ja laitoin 175 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi.

Kattilassa raparperi"täyte", keskellä rahkamunaseos ja oikealla kuivat aineet.

Kuohkea taikina

Piirakkavuoka

Totesin grillitikulla piirakan kypsyyden enenn kuin otin sen pois uunista. Annoin piirakan jäähtyä hetken, minä aikana valmistelin kuorrutteen.

Kuorrute:

1 dl tomusokeria

125g maitorahkaa

limen mehua

vettä

Vesi-tomusokeritahnaa

Tahna rahkan ja limemehun kanssa.

Olin ajatellut jättäväni koristelun tähän, mutta halusin siihen vielä jotain. Olin hakenut kaupasta aiemmin tarjouksessa olleita mansikoita, joten nehän istuivat tähän kuin nakutettu! Mikäs sen parempaa ja kesäisempää kuin raparperi ja mansikka!

Lopullinen piirakka

Arvio:

Kuten kuvasta näkyy, piirakan rakenne on "ilmava", eli leivinjauhetta on juuri sopiva määrä. Mausta ei huomaa eroa gluteenittomiin tai tavallisiin jauhoihin, joten olin oikein tyytyväinen piirakan rakenteeseen. Itse maistoin ensimmäisenä kahvin aromin, eli jos ei kahvista pidä niin suosittelen jättämään sen pois. Piirakka ei ole liian makea. Olisin kuitenkin kaivannut enemmän raparperin makua esiin, joten ensi kerralla vähentäisin/jättäisin pois kahvin ja lisäisin raparperia, kahvin voisi korvata esim. tummalla siirapilla. Mansikka toi kivan loppusilauksen makuelämykseen, kuten ulkonäköönkin. Tykkäsin kyllä itse tästäkin luomuksesta, ja mahdollisuuksiahan tätä on muokata aina vähän erilaiseksi pienillä muokkauksilla!

Tyrni-hyytelökakku

Tyrnin huumaa

Ystäväni tuli viikonlopuksi Raumalta käymään meillä Vaasassa, joten halusin tehdä jotain hyvää ja keväisen raikasta. Olin ostanut vahingossa makeutettua tyrnimehua sokerittomansijasta, joten päätin hyödyntää sitä leivonnassa. Keksinkin loihtia tyrni-hyytelökakun! Valitettavasti tein tämän kiireessä, joten en ehtinyt ottamaan välivaiheista kuvia. 

Pohja:

1/2 pkt Digestive-keksejä

2 rkl maitorahkaa

ripaus sokeria

Murskasin käsin keksit kulhoon ja sotkin joukkoon rahkan ja sokerin. Vuorasin 26cm vuoan leivinpaperilla ja levitin pohjan siihen.

Täyte:

3 munaa

250 g rahkaa

1/2 dl sokeria

1/2 sitruunan mehu

1 appelsiinin mehu

1 dl tyrnimehua

1/2 dl vettä

5 liivatelehteä

Laitoin liivatteet kylmään veteen likoamaan. Sitten vaahdotin munat sokerin kanssa kulhossa, jonka jälkeen lisäsin siihen rahkan. Lisäsin kattilaan tyrnimehun, veden ja puristin puolikkaan sitruunan mehun. Annoin näiden kuumeta kiehumispisteeseen, jolloin lisäsinliivatteet yksi kerrallaan. Sekoitin seosta hyvin, ja annoin sen jäähtyä. Viilenneen liivateseoksen kaadoin pohjan päälle vuokaan, ja laitoin yöksi jääkaappiin hyytymään. 

Kiille:

5 liivatelehteä

2 dl tyrnimehua

1 dl vettä

1/2 sitruunanmehu

1/2 appelsiinin mehu

Aamulla valmistin kiilteen kakun päälle. Laitoin taas liivatteet likoamaan ja pehmenemään kylmään veteen. Mittasin hetken päästä kattilaan tyrnimehun ja veden ja puristin sitruunan mehun sekaan. Laitoin kattilaan kiehumaan, ja jälleen kiehumispisteessä lisäsin liivatteet joukkoon. Annoin seoksen jäähtyä todella kauan,ehkätunnin, sillä en uskaltanut kaataa liian kuumaa nestettä täytteen päälle. Kerran laitoin liian aikaisin liian kuumaa kiillettä, jolloin täyte hajosi ja jäi rumasti paloina kiilteeseen. Virheestä oppineena halusin onnistua tällä kertaa :D Neste vaan ei meinannut jähmettyä millään,joten minun oli pakko kaataa se lopulta vuokaan ja toivoa, että se jähmettyisi jääkaapissa. Huoneenlämmössä kun jähmettyminen on paljon hitaampaa. 

Kakku odotti jääkaapissa nelisen tuntia, minä aikana se oli onnekseni jähmettynyt täysin! Olin erittäin onnellinen :) Viipaloin appelsiinista muutaman rinkulan koristeeksi juuri ennen tarjoilua. 

Arvio:

Kakku oli raikas, kuten halusinkin. Sokeria olisi voinut lisätä enemmän, sillä makeutettu tyrnimehu ei tuonut odottamaani määrtä makeutta kakkuun. Pidimme kuitenkin ystäväni kanssa tästä raikkaudesta erittäin paljon! Seuraavana päivänä tyrnin maku oli vahvistunut, eli kakku oli maukkaampi. Eli suosittelen tämän kakun valmistaista paria päivää ennen tarjoilua, jotta tyrnin maku pääsisi oikeuksiinsa! Ja jos tuoreita tyrnejä löytyy, niin niitä lisäisin ehdottomasti täytteeseen! :)

Dulce de Leche -juustokakku

Halusin kokeilla tehdä Dulce de Leche kakun, sillä maistoin sellaista kerran kahvilassa ja ihastuin ikihyviksi sen makuun! Luin muiden ohjeista, että kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä leipomisesta, sillä kakku on ehtinyt jähmettyä, mistä johtuen ajoitin oman leipomiseni juuri näin!  :)

Kakun pohjan voisi varmasti tehdä haluamallaan tyylillä, mutta itse löysin keksipohjaisia reseptejä, joten päätin mukailla tätä. Koska meillä ei kaapissa ollut keksejä valmiina, päätin aloittaa kakun leipomalla keksit pohjaa varten itse. Kaupasta ostetuissa kekseissä kun on paljon rasvaa ja sokeria, niin saanpahan itse tekemällä kekseistä terveellisemmät ;) Ei muutakuin ohjeen kimppuun!

Keksitaikina:

2 dl kaurahiutaleita

1 dl 4-viljanhiutaleita

2 rkl Cologran-makeutusjauhetta

1 tl vaniliinisokeria

1 tl leivinjauhetta

2 tl tummaa kaakaojauhetta

1,5 rkl margariinia

1 muna

1/2 banaani

Eli ainekset näkyvät yllä olevassa kuvassa. Kuvassa on vielä rahka, jota aioin käyttää rasvan korvikkeena, mutta taikinaa sekoittaessa huomasin sen olevan riittävän löysää, joten en kokenut rahkaa tarpeelliseksi.  

Ensin sekoitin kuivat aineet keskenään. Seuraavaksi lusikoin rasvat kulhoon ja sekoitin. Käytin itse kevyttä, eli 40 % margariinia, jonka rakenne on lusikoitavan pehmeää. Muussasin banaanin ja lisäsin seokseen. Viimeisenä rikoin taikinan  joukkoon munan ja sekoitin sen taikinan joukkoon tasaisesti. Tässä vaiheessa totesin. että en lisääkään enää rahkaa, sillä taikina oli riittävän löysää.

Lusikoin taikinan yhdeksäksi keksiksi pellille. Laitoin ne 200 asteiseen uuniin n. 15 minuutiksi, jonka jälkeen keksit olivat lämpimänä vielä pehmoisia. Maistoin keksiä sen verran, että se ei ole makeaa, eli banaani ja makeutusjauhe eivät tuoneet vielä riittävästi makua taikinaan. Se ei kuitenkaan haittaa kakkupohjaan tarkoitetuissa kekseissä, sillä täyte on sitäkin makeampi. Mutta varoitus, tähän reseptiin pitää lisätä makeutta, jos haluaa syödä keksejä sellaisenaan!

Pohja:

9 kpl keksejä

1 dl maustamatonta jogurttia

1 rkl rasvaa

1/2 dl sokeria

2 rkl vehnäjauhoja

Kun keksit olivat jäähtyneet, murskasin ne kulhoon ja lisäsin sokerin, jogurtin, nestemäisen rasvan ja jauhot. Taikinasta tuli heti taikinamaisempi, kun lisäsin ihan vähän jauhoja, jotka sitovat muita aineksia yhteen. 

Laitoin leivinpaperin sydämenmuotoiseen irtopohjavuokaan, ja levitin taikinan siihen. Vuoka oli omalle taikinamäärälleni sopiva, jotta ohjaa jäi riittävän paksu kerros ja sain siitä reunatkin kakulle. Laitoin pohjan muutamaksi minuutiksi uuniin samalla, kun tein täytteen valmiiksi.

Esipaistettu kakkupohja, jonka pinta ehti tummua hieman.

Täyte:

200g mascarponejuustoa

1 dl maustamatonta jogurttia

4 munaa

2 tl vaniliinisokeria

1/2 prk sokeroitua kondensoitua maitoa

Kuvassa täytteen ainekset.

Notkeutin ensin mascarponen kulhossa sähkövatkaimella, minkä jälkeen vatkasin munat yksi kerrallaan sekaan. Sitten kaadoin jogurtin ja kondensoidun maidon sekaan ja vatkasin. Tarkastin täytteen makeuden ennen kuin lisäsin vaniliinisokerin. Sekoitin täytteen vielä kunnolla, jonka jälkeen kaadoin sen esipaistetun pohjan päälle. Laitoin kakun 200 asteiseen uuniin n.45 minuutiksi, kunnes kakun pinta oli kiinteä ja kullanruskea.

Uunista tullut kakku.

Valmis kakku sai vetäytyä seuraavaan päivään, joten jäähdyttämisen jälkeen siirsin kakun jääkaappiin. 

Seuraavana päivänä tarjoilin sitten vieraille kakkua ja kastikkeeksi notkeutin loput kondensoidut maidot rasvattomalla maidolla. Dulce de Leche -juustokakku oli sellaisenaankin tosi hyvää, mutta kyllä kastike vielä kruunasimakuelämyksen!

Kakku juuri ennen tarjoilua.

Arvio:

Kakku oli menestys! Kondensoitu maito maistui kivasti, eli tämä erosi maultaan selvästi perinteisestä juustokakusta. Sellaisenaankin kakku maistui hyvin, mutta mielestäni kastike kruunasi makuelämyksen. Omat keksit sopivat tähän hyvin, mutta jälkeenpäin mietin tehneeni vähän turhan vaivan niiden kanssa. Pohja olisi varmasti onnistunut vähemmällä vaivalla, eli ainekset olisi varmasti voinut sekoittaa keskenään ja laittaa ilman "esipaistamista uuniin, koska kakku oli kuitenkin uunissa 40 min. Mutta näin ainakin onnistui erittäin hyvin! Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Dulce de eche -juustokakkua, tästä tuli tämänhetkinen lempparini :P

Naked cake

Hedelmäinen Naked Cake

Poikaystäväni täytti vuosia, joten leivoin hänenmakuisen kakun, jossa oli banaania ja ananasta täytteenä. En juurikaan välitä kermakakuista, joten halusin kokeilla naked cakea ensimmäistä kertaa. Suklaa oli helppo valinta kakun kuorruttamiseen. 

                                                           Pohja                                                               

Mukillinen munia (5kpl)

1/2 mukillinen sokeria

3/4 mukillinen vehnäjauhoja

1/2 dl ruisjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

3 rkl makeutusjauhetta

ripaus suolaa

Olen oppinut maailman helpoimman sokerikakkupohjan ohjeen, johon tulee siis saman verran munia, jauhoja ja sokeria samankokoisiin mukeihin mitattuna. Tästä on helppo lähteä soveltamaan, sillä munat ja sokeri vaahdotetaan keskenään, eikä kananmuna vaadi sokeria vaahtoutuakseen. Siispä lisäsin pohjaan vain puolet oppimani ohjeen sokerimärästä. 

Laitoin uunin kuumenemaan 220 asteeseen. Lisäsin munat ja sokerin kulhoon ja jätin ne vaahtoutumaan sillä aikaa, kun sekoitin keskenään kuivat aineet. Sitten lisäsin seoksen vähitellen vaahdon sekaan.

Kaadoin taikinan vuokaan ja annoin sen kypsyä n. 15 min. Kokeilin tikulla, että pohja ei ole enää löysää ennen kuin otin kakun uunista. Annoin pohjan jäähtyä hetken ennen kuin halkaisin sen kolmeen osaan.

Täyte

3 banaania

5 ananasrengasta

200g maustamatonta rahkaa

suklaata

Kostutin pohjan ananastölkistä saamallani mehulla. Tein täytteen kolmesta banaanista, purkista rahkaa ja viidestä ananasrenkaasta. En lisännyt täytteeseen sokeria, sillä hedelmät tuovat riittävästi kakkuun makeutta suklaan lisäksi. Täytin kostutetun pohjan hedelmätaytteellä, ja lisäsin päälle välipohjan, ja kostutin sen.

Kuorrute

100g tummaa suklaata

100g pähkinämaitosuklaata

1 rkl rasvaa

loraus maitoa

Sulatin kattilassa suklaat maidon ja pienen määrän rasvaa kanssa. Otin suklaasulasta hieman kakun välipohjan päälle. Sitten lisäsin siihen vielä hedelmätaytettä, jonka jälkeen laitoin kannen kakun päälle. Kostutin myös kannen, ja kaadoin sen päälle suklaasulan. Suklaa jähmettyi nopeasti, joten en saanut kaadettua sitä kovin kauniisti valumaan reunoilta, mutta ensi kerralla yritän tehdä sulasta hieman juoksevampaa. 

Koristelin kakun päällisen nonparelleilla ja mantelilastuilla. Jos aikaa olisiollut enemmän, olisikoristeluun voinut käyttää enemmänkin mielikuvitusta. Olin kuitenkin ensimmäiseen naked cakeeni erittäin tyytyväinen!

Arvio

Kakku oli juuri sopivan makea, ei liikaa eikä liian vähän. Pidin kardemumman tuomasta vivahteesta pohjassa, ja mielestäni se sopi hedelmiin ja suklaaseen hyvin. Sankari piti myös kakusta, sillä banaani on hänen lempimakunsa. Kokonaisuudessaan sanoisin, että tämä oli ehdottomasti parhaita kevennettyjä kakkuja, jonka olen leiponut! Ehdottomasti teen siis uudemman kerran! :)